Mummo kertoo ensikerrastaan

Mummo ei tän tapahtuneen kertoessaan oikeesti ollut vielä mikään ihan mummo, siis iältään. Jotain kai kuuskyet. Mut oli se mun mummo silti. Ja ihan täyspäinen, sitä se kyl oli elämänsä loppuun asti.
Se oli jotain kai vuonna yheksänkymmentä, oltiin kahdestaan mummon kotona, pappa oli vielä työelämässä ja oli nytkin töissä, iltalöysissä.
Olin viettämässä osaa joululomastani mummolassa ja juuri nyt, saunan jälkeen, joimme kaikessa rauhassa iltateetä. Tai minä join teetä, mummokin kyllä, mutta sillä oli tapana joskus vähän terästää sitä, niin kuin nytkin.
Mummolla oli menossa toinen mukillinen ja se alkoi olla vähän tunteellinen, kertoili tarinoita lapsuudestaan ja oli juuri päässyt sota-aikaan, kun äkkiä lopettikin kesken tarinan, menossa oli muistelo jostain sota-aikaisista heinänteko talkoista.
– Tiiätkö Merja, se sanoi äkkiä vakavoituen, Yhtä tapahtumaa en oo enemmin kertonut kenellekään, en ees papalles. Ja jos sen sulle nyt kerron, niin lupaatko, ettet sinäkään kerro eteenpäin, koskaan.
Olin silloin kuudentoista ja tällaisen salaisuuden jakajaksi pääseminen laittoi jo posket punottamaan, vaikka eihän mulla ollut aavistustakaan, mistä oli kyse. Nyökkäsin ja sanoin melkein kuiskaten, – Lupaan, tietenkin.
– No, minä kerron, vaikka lupasinkin itselleni viedä koko tarinan mukanani hautaan. Mutta, onhan siitä jo 45 vuotta, mummo sanoi jo muistoihinsa vajonneen äänellä.

– Olin silloin saman ikäinen kuin sinä nyt, kuustoista, neito kauneimmillaan. Tissejäkin reilusti, suunilleen saman verran, kun sulla nyt. Ja muutenkin olin tommonen samanlainen, sorja neito.

– Omasta mielestäni olin jo ihan valmis nainen, vaikka enhän mä siihen mennessä vielä kenenkään kanssa ollut ollut ”silleen”, mummo aloitti naurahtaen. Ja ellen nyt ihan väärin nähnyt, niin posket saivat vähän punaa.

– Isä ja äiti oli heinätalkoissa kylän toisella puolella, parin tunnin kävelymatkan päässä. Mun piti mennä seuraavana päivänä perässä, niittoa ja seipäille panoa riitti useammaksi päiväksi. Mulle oli kuitenkin ”määrätty” siivous päivä.
– Olin kontillani lattialla ja läiskäisin juuri lattiarätin ämpäriin, urakka oli mattojen takaisin laittoa vailla valmis, kunhan lattia hetken kuivahtaisi.

– Äkkiä tajusin, että joku seisoi oviaukossa. Ehdin ajatella sen olevan jonkun naapureistamme, vaikka eihän ihan meidän lähellä asunut ketään.

– Ihan vieras, tummanpuhuva mies se oli. Jotenkin kesyttömän oloinen, hurja”.

– Kai päästin jonkinlaisen säikähdysäänen ja mies siihen jonkinlaisella murtavalla suomen kielellä:

– Äläppä likka metelöi, ei tässä mitään hätää. Taisit saada homman valmiiksi, niin nouseppa ylös ja lähde näyttämään vähän pesupaikkaa likaiselle kulkurille.

– Mies seisoi ovensuussa päällään mustapunaruutuinen, likaisen näköinen paita ja jalassa yhtä ryvettyneet sarkahousut, nahkasaappaat. Hän oli juuri laskemassa kädestään selässään kantamaansa reppua, sekin rähjäinen. Repusta pisti esiin pitkä kirveenvarsi, puunkaatoon tarkoitettu työkalu.

– Vieras on hyvä ja menee tuonne saunalle, sanoin ja osoitin ikkunasta näkyvää saunarakennusta. Siellä on lämmintä vettäkin padassa, jatkoin vielä varovasti hymyillen.

– No, varmaan se näytti vähän pelokkaalta irvistykseltä, mutta toivoin vielä, että pesupaikka riittäisi vieraalle.

– No hyvä, läheppä likka näyttämään.

– Siinä meni se toivo, mutta ajattelin lapsellisen toiveikkaasti, että näyttäisin saunan ja kipaisisin heti pois. Ja vaikka piiloutuisin johonkin, kunnes kulkuri jatkaisi matkaa.

– Eikö sua sitte pelottanu hirveesti, kun sillähän ois voinut olla mielessä mitä vaan, kysyin väliin. Mulla oli jo nyt iho mielikuvasta ”kananlihalla”.

– No kai mua pelotti. Mut sota oli just päätynyt ja silloin oli saannu pelätä koko ajan, milloin pommikoneita, milloin desantteja. Tää kuitenkin kuulosti suunilleen suomalaiselta, niin toivoin, että sille riittäisi vaan pesumahollisuus.

– No, eihän se riittänyt. Kun päästiin saunan ovelle, se viittasi minua menemään edeltä ja heti kun päästiin sisään se nosti, noin vain, sellasen ison, täysinäisen vesisaavin siihen oven eteen. Olin vankina, ei sieltä mihinkään karkuun päässyt.

– En vieläkään oikein halunnut ajatella, että olin siinä tilanteessa, että mies voisi tehdä minulle jotain pahaa, ihan mitä se vain haluaisi. Kukaan ei olisi minua pelastamassa.

– Sulta näytti toi pesuhomma käyvän näppärästi, niin pesaseppa enstöikses nää mun rytkyt, se sitte sanoi ja alkoi saman tien avaamaan paitansa nappeja.

– Se riisu sen paidan päältään ja tyrkkäs sen mulle, sil oli hirveesti karvaa rinnassa, kuin turkki. Hetkessä se napitti housunsa auki ja polkaisi ne nilkkoihin ja sinne meni sitte alushousutkin samaan myttyyn.

– Se oli sitte alasti siinä, sain kysytyksi.

– Niinhän se oli, seisoin siinä sen edessä, vaatemytty käsissäni ja tuijotin. Arvaas mitä?

– No sitä alastonta äijää, arvasin. Vaikka tiesinkin, mitä mummo tarkoitti.

– Joo’o, ja etenkin sen kullia, mummo sanoi sanan, joka ei tuntunut sopivan sen suuhun lainkaan. – Se oli hirviö. Enhän ollut nähnyt, kun vaan isän kalun aina joskus, eikä se ollu puoliakaan siitä, mikä roikkui tuon kulkumiehen reisien välissä. Vaikka olihan se ainakin puoliseisokissa ollut isälläkin joskus saunareissuilla, tajusin vähän isompana.

– No, pyykkäähän nyt siinä tuijotellessas, se komensi ja teki samalla tahallaan lantiolla pienen liikkeen, niin että se kalu heilahti pari kertaa. – Kyllä hävetti, siis se tuijotukseni, mummo jatkoi.

– No eihän siinä auttanut, kauhoin vateihin vettä ja olin alkamassa kuuraamaan niitä vaatteita juuriharjalla.

– Otas se vaattees pois, kastuu vaan turhaan, se sano sitte.

– Ei se haittaa, arkimekko, minä yritin.

– Ota pois, se sanoi ja ymmärsin kyllä, ettei se ollut mikään ehdotus, vaan käsky.

– Eihän siinä auttanut, mulla oli vaan alushousut siellä alla, ei mitään liivejä. Siinä mä sitte seisoin, edestä auki napitettu mekko, jota vielä pitelin kaksin käsin kiinni.

– Annas tänne, se komensi. Käännyin selin siihen, annoin mekon valahtaa käsivarsilleni ja ojensin sen sitte taakseni.

– Alushousut kanssa, se käski. Ei siinä auttanut, käännyin vähä kyljittäin siihen, etten ihan kohti pyllistäisi, mummo huokaisi. – Se nappasi ne alushousut. En kehdannut kattoo, mitä se niille teki, pitikö levitellä niitä tai jotain, mummo naurahti nolon kuuloisesti.

– Käänny tännepäin, se komensi sitte. En tienny, mitä oisin käsilläni peitelly, tissejä vai pilluani. Taas sana, jota en odottanut mummon suusta kuulevani. – Mulla kun oli vaan semmonen vaalee, vähänen karvotus tuolla jalkovälissä. Eihän se mitään peittänyt näkyvistä.
Tiesin kyllä mitä mummo tarkoitti, itsekin oon vaalea ja kaikki näkyy vähäisen, lyhyeksi ajellun karvoituksen läpi. En uskaltanut sanoa mitään, pelkäsin että tarinan kertomisen ”lumous” rikkoutuisi. Nyökkäsin vaan ymmärryksen merkiksi.
– Seisoin siinä, toinen käsi tisseillä ja toinen jalkovälissä. – Kädet pois edestä, se komensi. No pakkohan se oli.
– Se katteli aikansa, ylhäältä alas. Vilkuilin varovasti sitä ja näin, miten sen kalu alkoi kasvaa, silleen nytkähtelemällä.
– No, on sulla kurvit paikoillaan, se jotenkin niinku hönkäisi. – Alahan kuuraamaan niitä rytkyjä, se komensi.
– Eihän siinä taas ollut vaihtoehtoa, käänsin sille äijälle selkäni, pidin reidet visusti vastakkain, etten ois tarjonnut ihan suoraa näkyvyyttä haaroihini.
– Läjäytin sen kastellut housut siihen välilauteelle ja aloin hinkkaamaan juuriharjalla niitä puhtaammaks. Pihkaa, kuraa, hikeä ja ties mitä muuta.

– No tiiäthän sen, tissithän tutisee siinä heiluessa eestakas, niin tää äijä, tulee kyrpineen siihen ihan viereen ja työntää kouransa silleen, että nännit just ja just hipoo sen isoon kouraan. No nehän kovettu siitä hiplauksesta ihan törrölleen, huomashan se äijä sen. Luuli varmaan, että tykkäsin.

– No tykkäsitsä, tuli mun suusta, ennen kuin ehdin vetäistä ulos pyrkivää ajatusta takaisin.
Mummo hiljeni, pelästyin, että nyt se suuttu. Mutta ei, se vaan muisteli kaukaa hetken.
– No, ei kai se ihan pahaltakaan tuntunu, pahin säikähdys oli kuitenkin jo helpottanu. Mä taisin kuitenkin olla aika rohkee likka silloin, mummo sanaili, vähän kuin itselleen kertoen, ehkä jotenkin vähän puolustellen.

– Mut pelottihan se. Kun se seiso siinä vieressä, niin sen kyrpä sojotti mun paljasta kylkeä vasten ja kun mä heiluin siinä, niin sen tatti liuku mun märkää ihoa pitkin eestakas. Se oli malliltaan kuin joku sieni, sellanen vähän suippo ja vielä sitä varttakin paksumpi.
Minkäs minä mielikuvitukselleni voin, hyvin selkeästihän mummo sen elimen sai mieleeni piirrettyä. Ja samalla tajusin vähän nolona, että omien pikkarit tuntui vähän märiltä pimppiä vasten.
– Housut ja paita oli jo pesty ja pitihän ne sen alushousutkin kuurata. Siinä vaiheessa se oli jo siirtyny mun taakse ja laittanu kämmenet mun pepulle. Kun sain ne alushousut huuhdeltua, niin se tuuppasi sillä kullillaan mua takapuolivakoon, otti lantiosta kiinni ja piti kiinni.

– Ei se kuitenkaan kai vielä yrittäny saada sitä mun sisään, työnspähän sen vaan mun reisien väliin, niin että se julma tatti kynti mun pilluhuulia ja putkahti sitte etupuolelta näkyviin.
Sanaa, pilluhuulia, en myöskään koskaan ollut mummon huulilta kuullut. Vaikka sen kanssa kaikesta aina olikin puhuttu, niin oli käytetty ”siveämpiä” sanoja.
– Se vaan naurahti mun säikähdykselle ja pystyyn pomppaamiselle ja saippuoi sitte nopeesti ittesä ja kaato vadillisen vettä päälleen. Sitte se sano: – Sulle jäi toi ja nyökkäsi alas, tarkoittaen sitä vaakatasossa vaappuvaa hirviökaluaan.
– Pese se, ja kunnolla, ei tiedä mihin se vielä päätyy.

Liikahdin ja kiitin onneani, että mulla oli jouluinen mekko, eikä vaik kireet farkut. Haarat tuntu tosi märiltä.
– Tiesin kyllä, ettei siinä ollut mitään vaihtoehtoja. Otin saippuaa käsiini ja sitten empien ojensin niitä kohti sen vehkeitä. Se nappas ranteista kiinni ja painoi mun molemmat kämmenet kahtapuolen kiinni siihen hirviöön.

– Ala hinkata, se sanoi ja työnsi vielä sitä törrötintä eteenpäin. Sillä oli näin iso munapussikin, mummo sanoi ja näytti samalla kahdella kouralla sen kokoa.
Kuumotuksesta tiesin, että poskeni helottivat punaisina, mummon kertomus ylitti kaiken, johon olin muistelon alkaessa varautunut.
– No, kämmenieni välissä oli jo miehen elin, niin iso ja ryhmyinen, ettei edes jo miesten ominaisuuksista kiinnostunut, ja isänsä vehkeitä satunnaisesti tuijotellut, nuoren naisen mielikuvitus, ollut osannut kuvitellakkaan tuollaista ihmismiehellä olevan. Eihän siinä auttanut kuin pistää kätensä liikkeelle.
– Heti kun mä häpeillen otin ne munapussit käsittelyyn, niin se huokaisi ja nosti kätensä mun tisseille. Sellasta varovaista ”leipomista”, ei mitään rutistelua ja sitte tietysti nännien näpläämistä.
Tietysti, mummo oli sen jo todennut itsestään selvänä. Omat nännini olivat kovina kihelmöiden, liivinkuppien onneksi pitäessä nöpöttimet näkymästä.
– Kyllähän se huokaili, yritin rauhoittua ja keskityin vaan tekemiseeni. Tiesin, ettei niitä palleroita saanut käsitellä kovakouraisesti, muljuttelin sitten niitä saippuaisissa sormissani.

– Siirsin sitten toisen käteni sormet siihen parrulle, ei mun sormet yltäny ees sen ympäri.

– Mulle tuli siitä mieleen se iso ankerias, jollaisen isä sai aijemmin keväällä pyydyksestä, yhtä liukaskin se saippuaisena oli. Ja ehkä mulla oli vielä pieni toivo jossain takaraivossa, että se laukeais mun käsille ja tyytyis siihen.

– No eiks sua pelottanu hirveesti, kun oishan toi voinut jatkua ihan miten vaan.

– Ja jatkuikin, mummo huokasi ja tuumasi taas muistelevalla äänellä.

– Kai mua pelottikin, mut jotenkin vaan siitä oli selvittävä ja ehkä siinä vähän auttoi se, että maalaistalon lapsena tiesi määrätyistä asioista enemmän, kuin mitä kaupunkilaispenskana ois tiennyt.

– Ai niinku eläinten, vaik hevosten jutuista, kysyin. En kehdannut sanaa ”astutus” liittää lauseeseen, mutta kyllä mummo tajusi.

– Nii, ja olihan mulla isoveli, jonka kanssa me kesäisin nukuttiin aitassa. Se toi joskus, useinkin, jonkun tytön tanssireissuilta mukanaan ja arvaathan sen, miten ne niitä yön tunteja käytti. Ja minä olin nukkuvinani, vaikka tiirasinkin omalta puoleltani.

– Siinä sänkyjen välissä oli vaan sellanen narulle levitetty lakanakangas näkösuojana, mut oli sitte sellanen ikivanha peili kanssa. Iso, ihan kun jonkun kartanon vanha, vähän jo himmee, koristeellinen.

– Se oli siinä seinällä ja kun veljen puolella palo sellanen pieni lamppu ja mun puoli oli pimeenä, niin ei ne mua nähneet, mut mää näin kaikki mitä ne teki, ja kyllähän ne teki. Ja oon aatellu myöhemmin, et kyllähän velimies takuulla arvasi mun joskus kattelevan, mut ehkä se oli siitä jännää.

– Velimies oli kai aika taitava niiden likkojen kanssa, siellä kankaan takana kävi yleensä aika litinä ja voihke.

– Kesän mittaan siinä kävi monta eri tyttöä ja jotkut useammankin kerran, osa mullekin tuttuja.

– Niin että kyllähän siinä se puoli elämästä oli tullut moneen kertaan nähtyä ja kuultua. Ja se, mitä kaikkee silläkin kulkumiehen, ankeriaan oloisella torrakolla oli mahdollista tehdä.

– No, liruttelin siinä käsilläni vesiä sen kalulle, eipä se siinä ollut pehmennyt, sykähteli vaan kämmeniä vasten.

– Huuhtele ittes, se sano äkkiä, otti vesivadin kouriinsa ja hulautti sen mun päälle. Märkähän minä olin jo muutenkin.

– Ehdin just vähän pyyhkiä vesiä silmistäni, niin se sillä aikaa oli nykäissyt sen saavin pois oven edestä ja lähti ranteesta puristaen viemään mua ulos ja taloa kohti. Alastomina molemmat ja kulkumies kulli vaappuen, suuntaa näyttäen.
Samalla mummo näytti käsillään väliä, jotain 25 senttiä, ymmärsin sen olevan jonkinlainen mielikuva suuntaa näyttäneen kalun pituudesta.
– Arvasin kyllä, mitä tulisi tapahtumaan, mutta kai mulla silloin mahla virtasi jo itelläkin, etten osannu pelätä. Aattelin kai vaan, että nyt taitaa neitsyys lähteä.
– Sisällä se sitte ohjas mua vanhempien kamaria kohti, kai se aatteli, et siellä on talon levein sänky. Siihen se pylläytti mut, sängynreunalle istumaan, paljaine takapuolineni.

– Sitte se kampes jaloillaan mun polvet erilleen ja astu siihen mun reisien väliin. Sen kyrpä (taas ennenkuulumaton sana mummon suusta) heilui siinä mun naaman eessä, tatti hipo mun huulia.

– Ota suuhun, se sano, otti kaksin käsin mun päästä kiinni ja paino kalunsa mun huulia vasten.
Mummo näytti taas vaipuvan muistoihinsa, en malttanut.
– No?
– Mitä no. Nii, no eihän siinä auttanut, sinnehän se oli päästettävä. Vaikka eihän siitä mahtunut kuin se tatti. Just huulet sitte ylti siihen sen tatin reunan yli, ja sit mun suu olikin jo täynnä, kitalakee myöten.

– Ime, se komensi sitte ja alko muljuttaa sitä tattiaan mun huulien välissä. Ähinästä päätellen siitä tuntu hyvältä.

– Kai mä vähän sain siinä imuakin aikaseks, mut oon koko sen jälkeisen elämäni ihmetellyt, etten mä yökännyt. Kun enhän mä ollut oikeestaan koskaan edes kuvitellut moista.

– Mulle jäi kanssa ikuisesti mieleen se ääni, sellanen maiskahtelu, kun sen kalu lupsahteli edestakaisin mun huulien välissä.
En tiedä, mutta ei mielikuva muakaan yököttänyt, vaikka näin tilanteen kirkkaana mielessäni. Nielaisin ja hieraisin taas reisiäni kokeilevasti toisiinsa. Jahka tästä nousisin, pitäisi muistaa varmistaa, etten jättäisi tuolille märkää läiskää.
– Äkkiä se vaan veti sen tattinsa ulos mun suusta ja ennen kuin ehdin ees säikähtää, se oli ottanut mua nilkoista kiinni, nosti mun jalat ylös, työnsi ne koukkuun ja levälleen. Olin kun selällään makaava sammakko, paljaat haarat apposen avoinna siinä sen silmien edessä. Ei mun värkkiä kukaan ollu siihen mennessä silleen kattonu eikä nähny. No kai lapsena joku kuitenkin.

– Aukaisin suuni valmiiksi kirkaisuun, olin varma, että nyt se tuuppaa sen hirviönsä mun sisään, kuitenkin se keikkui siinä valmiina, kivikovana ja märkänä vaan parinkymmenen sentin päässä mun haaroista.
Päässäni pyörivä, mummon käsikirjoittama filmi oli liiankin todellinen, oikea dokumentti sellainen. Värit ja kaikki.
– Menin kuitenkin mykäksi, se kyykistyi ja painoikin naamansa alas, huulet mun pimppiä vasten. Eihän mulla ollut sellasesta mitään tietoa, ei kukaan ollut koskaan sanallakaan sanonut, että silleen voi ees tehdä.

– Tosin, olihan mullakin just hetki sitten ollut sen ventovieraan miehen kullintatti suussani. Eikä tietenkään sellasestakaan kukaan mulle ollut kertonut.

– Se oikeen avas mun värkin, tunsin miten se levitti niitä silleen sormillaan, niin, että sai näkyviin kaikki mun jutut. Enhän mä itekkään ollut niitä silleen nähnyt, ei niitä ollut tullut peilailluksi.

– No, sitte se pääsi lipomaan sieltä sisältäkin oikeen sydämensä kyllyydestä. Ja löyshän se tietenkin ”sen”.
Kyllähän mä nyt tajusin, melkein heti, mikä se ”sen” oli, mutta kysymys vaan oli jo lipsahtanut suustani.
– ”Sen”?
– No ”sen”, klitoriksen. Kyllä sä tiedät.
– Sehän imaisi sen saman tien huuliensa väliin ja vaikka kuinka nolotti, niin arvaahan sen, mitä siinä alko nuoren likan pillussa tapahtumaan, kun se mutkutti sitä eestaas.

– Aattelin jälkeenpäin, että pidin siinä varmaan jonkinlaista ääntäkin, rukoilin lopettamaan, ja heti samaan hengenvetoon jatkamaan, vuoroon kumpaakin.

– Ja jatkohan se, niin kauan, että mulla alko tuleen. Kun aloin kiemurtelemaan siinä, niin se nous nopeesti jaloilleen. Ennenkö ehdin ees säikähtää, se ohjas kullinsa mun litimärälle pilluaukolleni ja työnty sisään, koko sen hirmu kyrpänsä mitalta, niin että pallit vaan läjähti mun persaustani vasten.

– Se läppäs kämmenen mun suulleni, huuhdosta tuli vaan ininää. Sitte se veti sitä hitaasti ulos.

– Katoin kauhuissani sitä muhkuraista vartta, et mitä sen mukana tulee musta ulos.

– No olihan siinä vähän verta, mut ei paljoo. Kun enää se tatti oli mun sisällä, niin sitte se paino sen taas takasin. Tajusin, ett ei se nyt sitte enää niin sattunukkaan, sinne se upposi taas näkymättömiin.

– Kyllähän se tuntui, kun se tökki jotain vasten mun sisällä. Ja olin mä kyllä sitä täynnä, sitä kyrpää.
Mummo vilkaisi ympärilleen, vaikka hyvin tiesi, ettei meitä kukaan ollut kuulemassa, ei etenkään pappa. Sanoi sitten melkein kuiskaten: – En ikinä sen jälkeen oo kyllä sellasta partua sisääni saanut. Et oishan siihen eka kertaan vähempikin riittänyt.
Mummo jäi hetkeksi muistoihinsa, ehkä se ”parru” oli hyvinkin elävänä mielikuvissa.
– Nii, se toppasi taas siihen, siis kun se oli pussejaan myöten mun sisällä. Se otti mun tissit käsiinsä. Ne oli nätit tissit, tollaset kiinteet tötteröt niinku sulla nyt. Mut kato, ei nää vieläkään oo mitkään kärpäslätkät, mummo toimitti ja nosti kämmenillään rintavarustustaan.
No, olinhan minä mummon tissit nähnyt, just äskenkin saunassa, ja ihan ilman liivejäkin. Totta mummo puhui, olihan ne ikäisekseen tosi hyvin ryhtinsä pitäneet. Niiden nännit oli kuin tummat liitulakut.
– Ei se runnonut niitä, nätisti hierusti ja pyöritteli nännejä sormissaan. Kai se kuitenkin halus, ettei mustakaan ois tuntunu pahalta. Ja voin mä sen nyt jo tunnustaakin, ei musta kyllä tuntunutkaan, siis pahalta.

– Siinä se työnteli, ja vaikkei se enää pidellytkään mua nilkoista, niin emmä osannut koipiani alaskaan laskea. En kai halunnutkaan. Kattelin vaan, että sinne se uppoaa. Ja tunti sitte mä olin vielä ollut neitsyt.

– Se alko sitte silleen muriseen ja lykki mua nopeemmin. Se tuntu koko ajan vaan tiukemmalta, siis mun värkki. Samalla se näpläs sormillaan mun klitorista, niin niinhän siinä kävi, että sain.

– Se oli mulle tietenkin ensimmäinen miehen tekemä orgasmi, mä voihkin ääneen sen käsissä. Ja sekin sai, sinne se samaan aikaan, kun mä kiemurtelin, pumppas siemenensä, syvälle mun sisään.

– Olin hetken ihan poissa, havahduin sitte, kun se liikahti, veti itteään hitaasti ulos musta. Mulla oli joku kramppi tuolla alhaalla, se ei meinannu saada sitä ulos. Musta tuntu, että se vetää sillä kyrvällään mun kaikki sisuskalut ympäri ja ulos.

– Viimein se valahti sieltä, se oli jotenkin sinipunanen koko parru. Ja se sano että: – Likka, sun vittus meinas syyä mun kaluni, en oo tommoseen kirnuun ennen kaluani työntäny.

– Silloin luulin sitä ilkeilyks, mut ei se kai sitte sitä ollukkaan, mummo jatkoi posket punaisina rusottaen.

– Sun pappa ainakin on tykännyt, tuli vielä melkein kuiskaten, pienen tyttömäisen tirskahduksen kanssa.

– Olin varma, että alan oottaa lasta. Mut, meni vaan pari päivää ja mä aloin vuotamaan. Arvaa, olinko helpottunu. En sitte kertonu kellekkään, mitä oli tapahtunu. En oo sitä miestäkään sen jälkeen nähny. Tuntisin kyllä. Ehkä vieläkin.

– Mummo otti hörpyn kupistaan.