Opettajien villit leikit

Minä eli Vänä, ja Otto olemme asuneet yhdessä viisi vuotta. Olemme rakastavaiset. Olemme molemmat opettajia lukiossa. Minä opetan matematiikkaa ja Otto biologiaa. Vähän opettajakollegat aluksi vierastivat meidän homosuhdettamme, mutta ovat jo tottuneet. Jotkut oppilaatkin tuntuvat tietävän meistä, mutta eivät ole uskaltaneet vittuilla asiasta. Ehkä siksi, että olemme melkoisen lihaksikkaita korstoja, jopa kuulemma pelottavan näköisiä. Sitä paitsi keväästä syksyyn ajelemme isoilla prätkillä ja pukeudumme mustaa nahkaan. Otto sanoo, että iso osa oppilaista suorastaan palvoo meitä kuola valuen. Tiedä tuosta.

Isot lihakset ovat seurausta ahkerasta treenaamisesta salilla. Ylipäätään kuntoilemme paljon, käymme juoksemassa, uimassa ja talvella hiihdämme satoja kilometrejä. Tutustuimme jo opiskeluaikana. Ensin kuntosalilla ja sitten homobaarissa. Oli melkoinen yllätys nähdä kuntosalikaveri homojen suosimassa kapakassa. Alkuhämmennyksen jälkeen suhteemme lähti piankin syvenemään. Jo parin kuukauden kuluttua menimme sänkyyn peuhaamaan ja mahtavaa oli. Siitä pitäen olemme seurustelleet ja rakkaus tuli kuvioon mukaan.

Kun valmistuimme yliopistosta, ostimme yhdessä kivan omakotitalon ja muutimme siihen. Olimme siinä vaiheessa seurustelleet puolitoista vuotta, mutta asuneet omissa kämpissämme. Lisäksi iloksemme pääsimme töihin samaan kouluun. Yksi naiskollega väitti naureskellen, että meidät valittiin, koska olimme niin pahuksen hyvännäköisiä. Jos naiset hyötyvät työnhaussa ulkonäöstään, niin miksei sitten miehet. Minustakin me olemme tosi komeita ja miehekkäitä. Pitkiä – 183 ja 184 – leveäharteisia, Otolla tummanruskea tukka useimmiten irokeesina, minulla paksu punainen pehko kihartuu kaulan tyveen. Nauramme, että Otto on inkkari ja minä viikinki. Naamatkin molemmilla näyttävät, kuin mainoksesta. Leuat jykevät, useimmiten sängellä, silmät minulla siniset, Otolla ruskeat. Sitä paitsi molemmat olemme iloluonteisia, tykkäämme nauraa ja hullutella – myös oppilaiden edessä.

Näin on nyt sitten menty viitisen vuotta. Kesälomilla ajelemme prätkillämme ympäri Suomea. Käymme sukuloimassa, sillä molempien suvussa homouteemme suhtaudutaan pidättyväisen suvaitsevaisesti. Vaellamme kansallispuistoissa, joissa Otto intoilee luontotietämyksellään. Siis kyllä minäkin rakastan luontoa, metsiä varsinkin, ja olen kiitollinen Oton luennoista. Sitä paitsi metsä villitsee meidät useinkin paneskelemaan. Luonnon keskellä rakastelu on jotenkin mielettömän kiihottavaa. Varsinkin kun olimme luopuneet jo ajat sitten kortsuista ja saatoimme panna paljaalla heti, kun mieleen juolahti. Niin se oli ikään kuin luonnonmukaisempaa.

Tuosta seksistä, olemme molemmat versatyyppejä. Kyrvät tavallisen kokoisia, minulla 14 senttiä, Otolla kaksi pitempi. Spermatehtaamme käyvät täysillä kaiken aikaa ja liemiä lentää runsaasti. Alun nelisen vuotta naimme joka välissä, useita kertoja päivässä. Koulussakin saatoimme vilkuilla toisiamme muikeasti myhäillen ja sehän tiesti, että kotona syöksyimme saman tien paneskelemaan. Mutta ajan myötä kerrat vähenivät. Niin kai käy kaikille pitkissä suhteissa. Mutta korostan, että rakkaus ei vähentynyt. Jotenkin vain asiat arkipäivästyivät.

Sitten kerran yhtenä viikonloppuna, kun tulimme kuntosalilta lihakset pullistellen, äidyimme riitelemään jostakin loppujen lopuksi tyhjänpäiväisestä asiasta. Ehkä se treenaaminen oli nostanut testosteronitasomme liian korkeiksi ja sehän tietää, että silloin miesten on miteltävä voimiaan eli tapeltava tai vähintään painittava. Emme ehtineet edes riisua prätkäkuteitamme, kun huusimme toisillemme naama punaisena ja tuota pikaa olimme kiinni toistemme rinnuksissa. Puskimme toisiamme, huidoimme nyrkeillä, potkimme toistemme kinttuja, lopulta sain kampattua Oton lattiaan. Seurasi villiä painia pitkin poikin olohuonettamme. Rähisimme ja kiroilimme. Kumpikin käytti todella kovaa voimiaan. Molemmat halusivat kai voittaa sen älyttömän tappelun.

Yhdessä välissä Otto oli poikittain minun päälläni ja kävi rajusti käsiksi haaroihini. Hän puristi kulliani tiukasti ja kähisi:

– Vittu, jätkä, sullahan on täällä jo kunnon seisokki.

– Ai! Jumalauta, päästä irti tai kohta se survoo sun persereikää!

– Älä unta näe! Se on minä, joka raiskaa sut.

– Saatana, susta oo siihen!

Vaan olihan Otosta siihen. Ihan kuin ajatus raiskauksesta olisi antanut hänelle ylimääräisiä voimia. Hän repi alapääni paljaaksi raivoisasta vastustelustani huolimatta. Hän käänsi minut vatsalleni ja taikoi povitaskustaan liukastetta. Hän onnistui kaiken sen sähläyksen keskellä liukastamaan kyrpänsä ja survaisi sen armotta perseeseeni. Minä kiroilin hammasta purren. Hyvä etten huutanut suureen ääneen. Puristin suoleni tiukaksi, mutta myönnän, että se mielipuolinen rynkytys alkoi nopeasti tuntua älyttömän hyvältä. Ähkyin ja voihkin muka tuskissani ja yritin tapella siinäkin tilanteessa vastaan. Otto villiintyi ihan täysin, hakkasi nyrkeillä kylkiäni, repi punaista tukkaani. Nahkakuteemme natisivat kuumenneina. Lopulta hän karjui:

– Ei saatana, vittu perkele, nyt lähtee, nyt lentää!

Ja niin hän tuli raivoisin sysäyksin. Hän rojahti makaamaan selkääni puuskuttamaan. Minä en päästänyt hänen vehjettään suolesta, vaan puristelin siitä viimeisetkin tipat ja sain Oton nykähtelemään jälkisätkyissä. Viimein hän tukisti punaista pehkoani ja nykäisi jo kutistuneen kalunsa ulos. Hän kierähti viereeni selälleen. Makasimme pitkään ihan hiljaa. Olimme kumpikin hämillämme tapahtuneesta. Siis sehän oli raiskaus. Tuntui, ettei asiasta oikein pysty puhumaan. Aivot vain kävivät kuumina kokemusta kelaten.

Sitten tunsin, kuinka hänen mällinsä alkoivat valua perseestäni. Nousin ylös ja potkaisin Ottoa kylkeen. Ärisin:

– Vitun sälli, päätit sitten raiskata mut.

– Auts. Juu ja hyvältä tuntui.

– Jos mun ei tarttis mennä paskomaan sun mällit vessan pönttöön, mää hakkaisin sut.

– Kultsi, tää tappelu oli niin kiihottavaa, että oon aina valmis ottamaan uusiksi.

– Just joo. Sää haluat vain raiskata mut uudestaan.

– Niin haluankin. Tää oli tosi mahtavaa.

– Niin susta. Arvaa miltä musta tuntui?

– Etkö yhtään tykännyt? Yleensähän sää tykkäät kovakouraisesta rakastelusta.

– Niin tykkäänkin, kun on sovittu. Nyt sää vain tuosta vain päätit raiskata mitään kysymättä.

– Anteeksi. Voinko mitenkään hyvittää tän?

– Vai vielä hyvittää. Okei, lämmität saunan ja teet ruuan. Niin ja tiskaat astiat.

Otto suostui sopuisasti hyvitykseen. Se oli hyvä, sillä hän on todella hyvä ruuanlaittaja. Riisuimme nahkatakit eteisen naulakkoon. Menin vessaan ja ähelsin spermat perseestäni. Alapesun jälkeen menin keittiöön. Istuin pöydän ääreen ja mökötin edelleen hiljaa. Seurasin häntä kala-munasalaatin teossa. Hän oli selin minuun ja hänen leveä selkä, vahvat hartiat sekä tiukat pyöreät pakarat nahkahousuissa näyttivät niin komeilta ja seksikkäiltä, että tunsin alkavani lauhtua. Lopulta sanoin:

– Mun pää on vähän sekaisin sun touhusta. Mutta tunnustan, että oli siinä hyviäkin puolia.

– Ihanko tosi? Mää vieläkin pahoittelen sitä väkivaltaisuutta.

– Älä turhaan. Mulla olis yksi idea, jota vois harkita.

– Niin mikä?

– Aletaan treenaamaan jotain kamppailulajia.

– Häh? Mitä varten?

– Noh, voitais sitten ottaa yhteen keskenämme. Ja naida päälle.

– Ei minkään seuran salilla voi nussia.

– Ei tietenkään. Raivataan tuonne kellariin tilaa. Hankitaan sinne joku painimolskin tapainen.

– Heh, siinä olis saunakin vieressä. Päästäis heti pesulle. Aika hyvä idea. Toteutetaan se.

– Ilman muuta. Ostetaan sellaiset hanskatkin, joita tyypit käyttävät vapaaotteluissa. Niissä sormet jää näkyviin.

– Meinaatko, että me hakattaiskin toisiamme. Ei vain painittais.

– Tietenkin kunnon tappelut pystyyn.

– Hitto, sää oot ihan hullu. Mää rakastan sua.

Halasimme toisiamme ja suutelimme. Otto kävi välillä panemassa saunan lämpiämään. Istuimme syömään. Samalla suunnittelimme, miten toteuttaisimme aikeemme. Keksimme, ettemme mene mihinkään seuraan opettelemaan jotain kamppailulajia, vaan tutkimme netistä eri tapoja tapella ja treenaamme sitten omin päin keskenämme. Intoilimme nauraen ja tuumimme, että tylsyys elämässämme loppuu kerta heitolla.

Saunan lauteilla jatkoimme suunnittelua. Päätimme aloittaa hankinnat heti seuraavana päivänä. Siinä ohessa puristelimme ja nuolimme toistemme hikisiä lihaksia. Sehän johti pieneen nahisteluun ja lopulta minä nain Ottoa rajusti. Hän voihki ja valitti ihanasti. Minä ammuin melkoiset liemet hänen suoleensa. Hän ulosti ne sitten lattiakaivoon. Olipa jännän näköistä. Illemmalla tutkimme hekotellen netistä eri kamppailulajeja. Nyrkkeilyä, painia, judoa ja niin edelleen. Kiihotuimme sänkypainiin ja panimme molemmat toisiamme. Kyllä uni maistui.

Seuraavana päivänä menimme urheiluliikkeeseen. Ostimme niitä vaparihanskoja ja sellaisen palasista koottavan joustavan alustan. Myöhemmin olemme hankkineet nyrkkeilysäkinkin. Intoa puhkuen raivasimme kellarin lattialle semmoisen kymmenen neliön alan, jolle asettelimme sen alustan. Sitten vain hanskat kouraan ja tappelu pystyyn. Olipa melkoista sähellystä, mutta hauskaa. Mielttömän kiihottavaa, kun hanskat läjähtivät toisen kroppaan ja itse otti iskuja vastaan. Kun olimme yltä päältä hiessä ja hengästyneet, panimme taas toisiamme villissä, vähän väkivaltaisessa hurmiossa.

Sittemmin nyrkkeilysäkin kanssa äheltäessä olemme oppineet tekniikkaa paremmin ja ottelumme ovat tulleet taidokkaammiksi. Vammoja emme ole saaneet muutamaa mustelmaa lukuun ottamatta. Kerran Otolla huuli halkesi hieman, mutta ei hän siitä valittanut. Emmehän me pelkästään nyrkit pystyssä tappele, me painimme myös sellaisella kansanpaini tyylillä eli ota kiinni mistä saat. Siinä onkin sitten helpompi siirtyä paneskelemaan. Lisäksi olemme alkaneet käyttää painiessa myös nahkaisia prätkäkuteitamme. Nahan natina niissä väännöissä on tosi kiihottavan kuuloista.

Sanoisin, että suhteemme kukoistaa entistä kirkkaampana. Ja olomme on muutenkin aiempaa miehekkäämpää. Puhumattakaan siitä, että kunto jopa on parantunut tuon jatkuvan trenaamisemme ansiosta. Eli ei mitään valittamista, mustelmatkin ovat kuin kunniamerkkejä.