Tappelupukarista homoksi

Mää oon niin kauan kuin muistan ollut saatanan väkivaltainen jätkä. Mää rakastan tappeluita, sitä kun hakkaan muita tyyppejä. Ja kyllä sitäkin jos saan itse turpaani. Muutama mustelma tai verenvuoto silmäkulmastani on vain kunniamerkkejä tällaiselle tappelijalle. En yhtään tiedä, miksi mää rakastan väkivaltaa. Niin vain on ja se siitä.

Mää oon varsin pienestä ollut sijoitettuna sijaiskotiin. Ei mulla mitään eritysesti pahaa sanottavaa niistä oo. Ei mua tietysti oo niissä kyllä rakastettukaan, mutta enpä silloin osannut sellaista kaivatakaan, kunhan nyt jotenkin selvisi päivästä toiseen. Murrosiästä täysi-ikäiseksi elelin yhden Tottin perheen isossa maalaistalossa. Heillä ei ollut omia lapsia ja yrittivät meillä sijaislapsilla täyttää lasten kaipuunsa. Siellä sain opetella tekemään töitä ja niitähän maatalossa piisasi. Ei mulla ollut mitään niitä vastaan. Ja Matti-isäntä sanoin sen kasvattavan kuntoa ja lihaksia. Sehän innosti mua entisestään. Halusin olla iso ja tosi vahva jätkä, joka pystyi pistämään turvan tukkoon keltä tahansa urputtajalta. Isännällä oli kuntohuoneessa painot ja nyrkkeilysäkkikin. Viihdyin siellä hyvin. Lisäksi juoksin ja hiihdin jatkuvasti.

Kun olin 14-vuotias, taloon tuli uusi sijoituspoika, ikätoverini Pete. Niin, määhän oon Jere. Siinä missä mää oon vaaleatukkainen, hän on tummanruskea karvoitukseltaan. Parasta hänessä on, että hänkin rakastaa tapella. Niinpä me kaksi tapasimme tahallamme ärsyttää toista, jotta saisimme nujakan aikaiseksi. Tietysti ensi päiviä me vain mulkoilimme toisiamme, mutta kun teimme kahdestaan tilan töitä, äkkiäkös siinä saatiin tappelu aikaiseksi. Pelloilla, ladoissa, metsissä ja kuntohuoneessa rehkiessämme. Olimme aikalailla tasavahvoja niin, että kumpikin nautti niistä kähinöistä tosissaan. Tietenkin teimme sitä vain, kun isäntäväki ei nähnyt.

Saunoimme yleensä kahdestaan. Siellä lauteilla hikoillessamme vilkuilimme toisiamme kuin vertaillen, kummalla oli isommat lihakset ja enemmän karvoja alapäässä. Tummana Petellä oli tietenkin näyttävämpi karvoitus, mutta mun kyrpäni oli selvästi isompi. Hauikset ja tiukat vatsalihakset olivat yhtä näyttävät kummallakin. Kun uskalsimme tunnustaa runkkailevamme, aloimme tehdä sitä kahdestaan. Siellä saunassa tai jomman kumman huoneessa iltaisin. Oli mahtavaa katsoa, kun toisen terska vilkkui esinahan alta. Siis emme silloin koskaan koskeneet toisen vehkeeseen – kunhan vain katsoimme. Tosin muistan, että kun saunassakin nahistelimme alastomina, tunsin jännää kiihottumista, jos kyrvät edes hipaisivat toista. Ei pieneen mieleenikään juolahtanut, että siinä olisi ollut jotain homouteen viittaavaa. Se oli ollut järkyttävä häpeä tällaiselle kovikselle.

Saman ikäisinä kävimme koulunkin yhdessä samalla luokalla. Olimme muiden tovereiden kauhu. Vaikka tappelimmekin keskenämme, koulussa olimme parhaat kaverit ja raju kaksikko kirkonkylän jätkien kiusaksi. Kävimme vain peruskoulun. Sen jälkeen jatkoimme ammattikoulussa. Minusta tuli metallimies ja Petestä kokki. Täysi-ikäisinä saimme työpaikat naapurikaupungista. Mää pääsin yhteen metallifirmaan hitsaajaksi ja Pete yhden ison hotellin keittiölle. Muutimme asumaan yhteiseen kämppään omillemme, kummallakin oma huone. Oli kuin taivas olisi auennut. Vapaus, sitä se oli! Tietenkin elämän opetteleminen itsenäiseksi oli koettelemus monin tavoin, mutta Tottin väen ansiosta ja toisiamme tukien selvisimme alun ongelmista. Käymme muuten vieläkin, kymmenen vuotta myöhemmin auttelemassa Tottin tilan töissä.

Paitsi, että tappelimme kämpässämme Peten kanssa, aloimme liikkua kaupungilla ja ottaa yhteen kaikenlaisten tyyppien kanssa. Ensin vittuilimme heille ja sitten kävimme kimppuun. Tai yritimme muka pummata heiltä röökiä tai rahaa ja kun ei saatu, niin turpaan vaan. Mää yksinkertaisesti rakastin sitä touhua. Niin teki Petekin. Saatoimme sellaisen tappelun kiihottamina kämpillä runkata toisen nähden, vaikka molemmilla oli omakin huone.

Sitten kun olimme asuneet ja käyneet töissä parisen vuotta, Pete tuli myöhään yöllä kotiin intoa hehkuen ja kertoi:

– Jumalauta, Jere, tiesitkö, että täällä kaupungissa on oma baari homoille?
– Häh? En tietenkään. Mistä mää sellaisen tietäisin?
– Eh, no jostain vain. Mennäänkö joskus sinne?
– Homojen baariin? Ootko hullu? Vai meinaatko, että hakattais ne hinttarit?
– En meinaa. Mentäis muuten vain.
– Turistimatka homoja tuijottamaan vai? Sairasta.
– Ei sitten. Mää kyllä aion mennä joku kerta.
– Et oo tosissas. Et kai sää vain oo itse homo?
– En. Tai siis… mitä se haittaa, jos vähän tutustuu niihin?
– En tiedä. Jotenkin outoa. Sää oot kuitenkin kova jätkä. Et pätkääkään naismainen.
– Mistä sää päättelet, että homot ois naismaisia? Meinaan, miehiähän ne kuitenkin on.

En jatkanut sitä keskustelua sen enempää, mutta jäin kuitenkin miettimään kaikenlaista. Kun huoneessani kourin kyrpääni, mielessä välähteli kiimaisia kuvia hikisistä, lihaksikkaista miehistä. Pohdin, miltä mahtaisi tuntua puristaa toista miestä muutenkin kuin tiukassa painissa. Häkellyin ajatuksiani, mutta en enää koskaan päässyt niistä eroon. Herkuttelin mahdollisuudella mennä sinne baariin Peten kanssa. Enpähän pitkään aikaan mennyt.

Pete sitä vastoin meni. Viikonloppuna hän ei lähtenyt kanssani kaupungille rähinöimään, vaan minulle puhumatta meni sinne homokapakkaan. Hän tuli vasta aamuyöllä kotiin, kun olin nukkumassa. Aamulla hän näytti jotenkin omituiselta ja onnelliselta. Kysyin unenpöpperöisenä:

– Mitä sulle on tapahtunut? Oot oudon oloinen.
– Voi, Jere, jos tietäisit, se oli mahtavaa.
– Mikä oli? Homojen tuijottelu?
– Niin. Ja sitten yksi sälli iski mut. Me mentiin sen luokse nussimaan.
– Täh? Ootko tullut hulluksi?
– En vaan homoksi. Ja jos urputat siitä, mää pieksän sut.
– Öö… en osaa sanoa mitään. Millaista se oli?
– Ai paneskelu vai? Aivan järjettömän mahtavaa. Olin ihan taivaissa, kun sen jätkän kyrpä tunkeutui mun perseeseen ja jyysti siellä edestakaisin.
– Yök. Entä panitko sää sitä sen takaluukkuun?
– En, sovittiin, että ensi kerralla teemme sen niinkin päin.
– Jumalauta, aiotko sää tosissas jatkaa tuota hinttaritouhua?
– Aion. Kokeile sääkin joskus.
– En takuulla. Sotkea nyt oma kulli paskaan toisen perseessä! Helvetti soikoon!

Emme jatkaneet asiasta sen enempää, mutta jännä kyllä, emme muuttaneet erillemme. Vähän ehkä vieraannuimme, mutta siedin Peteä hyvin edelleen. Sitä paitsi hän jatkoi mielellään kanssani tappelemista. Kun hän voitti minut, hän saattoi hehkuttaa, kuinka homo päihitti kovan jätkän. Minä irvistelin hänelle. Ja kun minä selätin hänet, uhosin kiimaisena, että tosi mies pieksi hinttarin. Pete vain nauroi.

Sitä vähän harmittelin, että Pete ei enää lähtenyt kanssani hakkaamaan tyyppejä kaupungille. Mää kiertelin iltaisin katuja ja etsin hakattavia äijiä. Kävin jopa kytiksellä siellä homobaarin kulmilla, varsinkin sellaisina iltoina, kun tiesin Peten menevän sinne. En uskaltanut mennä sisään, vaikka uteliaisuus kutkutteli vatsanpohjassa.

Kerran yhdessä puistossa törmäsin kahteen nahkatakkiseen tyyppiin. Ne olivat tosi koviksen oloisia. Tappeluhan siitä seurasi. Enhän mää kahdelle pärjännyt, vaan sain kunnolla turpaani. Veressä oli kyllä heidänkin naamansa. Kun he sitten pitelivät mua allaan, minä jatkoin raivoissani vastaan pyristelyä. He huohottivat:

– Saatana, tää jätkähän on ihan hullu tappelija.
– Joo, niin on. Pitäisköhän pyytää meidän jengiin?
– Miten on tyyppi, tykkäisitkö tapella meidän porukassa?
– Teidän kanssako, puuskutin veren maku suussa.
– Ei ku me harrastetaan tappeluja eri jengien kanssa. Jääkiekko- tai jalkkismatsien jälkeen.
– Joskus ennenkin. Tai sitten on sovittu joku syrjäinen paikka.
– Se on sitten helvetin raakaa menoa. Veri lentää ja taju kankaalla.
– En mää pelkää. Voisin mää tykätäkin. Milloin tapeltaisiin?
– Me soitetaan sulle. Tuu ensin meidän kerhotalolle tutustumaan muihin jätkiin.

Vaihdoimme kännykkänumeroita. Erotessamme he vielä kehuivat mua kovaksi jätkäksi ja taputtelivat selkään. Innostuin näistä uusista tutuista ja kämpillä suihkussa runkkasin hulluna mahtavat mällit. En yhtään vielä suostunut tajuamaan sen olevan ihan homoa, runkata nyt miesten tappelujuttuja.

Aloin käydä siellä jengin kerholla. Moni tyypeistä oli treenannut eri kamppailulajeja. Niitä siellä harjoiteltiin. Hehkuin riemusta, kun sain vääntää ja nyrkkeillä jätkien kanssa. Opin myös tosi pahoja niksejä katutappeluun, potkuja ja kuristusotteita esimerkiksi. Muutaman kerran lähdn mukaan niihin joukkotappeluihin. Hemmetin kiihottavia kokemuksia, sen vain sanon. Oli mahtavaa mätkiä kaiken maailman tyyppejä turpaan porukalla. Toden sanoakseni sain minäkin osani, naama oli usein turvoksissa, haavoilla ja kroppa mustelmilla.

Petelle en kehdannut puhua mitään uusista tuttavistani enkä meidän touhuistamme. Kyllä hän välillä ihmetteli vammojani, mutta arveli niiden tulleen tavallisissa katutappeluissa. Itse hän ei enää harrastanut väkivaltaa kuin silloin tällöin minun kanssani kämpillä. Kerran huomasin, kun nahistelimme aika voimaperäistä vääntöä pelkissä kalsareissa, että hänen kalunsa seisoi ihan kovana. Ärähdin:

– Vittu, jätkä, sun homokyrpäs jäykistelee.
– Joo. Älä suutu. Mää rakastan sua ja painimista sun kanssa.
– Jumalauta, mää en oo mikään sun homopanos!
– Et niin ja se on harmi. Mää oon kauan haaveillu rakastelusta sun kanssa.
– Mitä sää horiset? Mää en sun kanssa ala semmoista puuhaamaan. Enkä kenenkään muunkaan kanssa.
– Etpä kai kun oot niin kovaa jätkää olevinas. Päästä mut suihkuun.
– Et sitten runkkaa tätä tappelua!
– Älä itse!

Kun menin suihkuun Peten jälkeen, runkkasin kuitenkin ja mielessä oli Peten komea kroppa ja kyrpä. Nieleskelin hermostuneena ja päätin, etten ikinä tunnusta sitä kämppikselleni. Elämä jatkui sitten entiseen tapaan, paitsi etten suostunut enää nahistelemaan Peten kanssa. Hän oli vähän loukkaantunut. Tosin hän alkoi tuoda poikakaveriaan meille ja mää sain kuunnella heidän paneskeluaan naapurihuoneesta. Tunnustan kiihottuneeni niistä äänistä ja häpesin sitä syvästi. Ja toisaalta tunsin outoa mustasukkaisuutta.

Pelästyttävä käänne tapahtui, kun tappelujengimme keksi lähteä yhtenä yönä hakkaamaan homoja. Menimme kiihkeää uhoa täynnä sen homobaarin lähelle. Kun siellä tuli valomerkki, niitä homoja alkoi tulvia kadulle yksin tai porukassa. Annoimme heidän kulkea jotain sata metriä ennen kuin hyökkäsimme heidän kimppuunsa. Seurasi huutoa, kiroilua ja kirkunaa sekä lyöntejä ja potkuja. Olin juuri retuuttamassa nyrkkien säestyksellä yhtä hinttiä, kun silmänurkasta näin Peten ja hänen poikakaverinsa tulevan siitä baarista. Pete näki minut ja huusi ällistyneenä: Jere!

Minulta jäi nyrkki ilmaan, jähmetyin ja pelästyin pirusti. Samassa yksi Timppa meidän jengistä kävi Peten poikakaverin kimppuun. Pete raivostui ja alkoi hulluna hakata Timppaa. Tämä oli nopeasti hätää kärsimässä, mutta kun veti kovan nyrkiniskun kämppikseni naamaan, Pete putosi katuun. Syöksyin salamana sekaan, revin Timpan irti ja paiskasin hänet maahan. Hän ällistyi tekoani. Minä kiskaisin Peten ylös ja lähdin kiskomaan häntä pois tilanteesta. Hän vaati meidät pelastamaan myös hänen poikakaverinsa, jonka tempaisimme mukaamme. Puolijuoksua kiirehdimme tiehemme.

Kun olimme turvallisen matkan päässä rähinästä, siihen oli menossa jo pari poliisiautoa. Pete pysähtyi huohottamaan yhden puiston kulmalle:

– Jumalauta, Jere, tällaistako sää nykyään harrastat?
– E-een mää. En mää homoja vihaa.
– Silti tuut porukan kanssa pieksämään meikäläisiä, hän tuhisi kiukkuisena ja kääntyi sitten poikaystävänsä puoleen. – Ootko kunnossa?
– Joo-ooh, oon. Olipa aika kamala tilanne. Hirviöitä tommoset tyypit.
– Niin ovat. Tää Jere on mun kämppis ja vanha kaveri, mutta en ikinä ois uskonut, että se olis hirviö.
– Hei, en mää oikeasti. Se porukka on vaan mun kavereita. Oli pakko lähteä mukaan, yritin sönköttää häpeissäni.
– Just joo, sää et muka oo vastuussa teoistasi. Älä puhu paskaa! Sää rakastat väkivaltaa, nautit, kun hakkaat ihmisiä, Pete saarnasi kiukkuisena.
– Tykkäät itsekin nahistella rajusti. Esimerkiksi mun kanssa, yritin puolustella itseäni.
– Niin tykkäänkin, mutta se on kaveripohjalta. Eikä me haluta vahingoittaa oikeasti toista, Pete jo hieman hymyili. – Nyt lähdetään kämpille.
– Mää haluan kotiin rauhoittumaan, poikakaveri sanoi synkästi ja lähti menemään taholleen.

Pete huokaisi pettyneenä ja lähti kiskomaan minua kotiin. Hän jaksoi tuhista kiukkuisena ja minä kuljin hiljaa häveten. Kotona Pete eteisessä yllättäen kaappasi minut tiukkaan halaukseen. Nahkatakit natisivat, kun hän kuiskasi korvaani:

– Jumalauta, Jere, mää vihaan sua, kun vihaat homoja. Mutta kiitos, kun tulit puolustamaan mua.
– Hei, mää puolustan sua aina. Mää rakastan sua.
– Heh, ei tartte valehdella. Vaikka kyllä määkin rakastan sua. Sääli, ettet oo homo.
– En mää valehtele. Enkä mää oo varma tuosta homoudestakaan.
– Täh? Mitä sää tarkoitat?
– Noh, tää on vähän noloa, mutta mää oon usein runkannut miehet mielessä. Varsinkin kun me on ensin tapeltu.
– Heh, jos sää ootkin kanssa homo? Oonko mää ollut sun mielessä silloin, kun runkkaat?
– Ethän tykkää kyttyrää, mutta oot.
– Vittu, Jere, sehän on mahtavaa. Oon määkin runkannut sää mielessä. Varsinkin kun sulla on niin iso kulli.
– Ei sullakaan mikään pikkulilli oo. Ihan komea kyrpä.
– Kiitos. Runkataanko nyt yhdessä?
– Hehheh, mikä ettei. Aika kiihottavaa ajatella. Ihan niin kuin ennen Totteilla. Mutta vähän pelottavaa, kun nyt ollaan homoja.
– Aina eka kerralla. Ei meidän sentään tartte heti persepanoihin mennä. Suihin voisin silti sulta ottaa.
– Huh, okei.

Suutelimme nahkatakit natisten. Mulle eka kerta, kun suutelin ketään. Hullaannuin heti ja kiimani nousi taivaisiin. Kourimme toisiamme ihan hulluina ja voimalla niin, että luut rutisivat. Tökimme lantioita toisiinsa ja molemmilla seisoi kyrvät riemuissaan. Kiinni toisissamme horjahtelimme Peten huoneseen. Riisuimme housut, mutta nahkatakit jäivät kuin vahngossa päälle. Hän kaatoi minut sängylleen ja tuli päälleni. Kietouduimme toisiimme ja tunsin hänen kyrpänsä hinkkaavan alavatsaani nahkatakini helman alla. Kiepautin hänet alleni ja aloin paukuttaa kaluani hänen haaroissaan. Puuskutimme ihan hulluina. Suumme vaihtoivat kuolaa kiihkoissaan. Se kaikki tuntui aivan järjettömän hyvältä! En halunnut sen loppuvan koskaan.

Juuri kun olin tuloillani, Pete kiepsautti minut irti ja kohosi polvilleen jalkojeni väliin. Hän tarttui kulliini ja nuolaisi ensin terskaa. Toisen käden sormet rapsuttivat peräaukkoni suuta ja tunki hetkittäin sisäänkin. Olin pyörtyä tunteesta. Pete otti kyrvän varren syvälle nieluunsa ja lutkutti hyvällä imulla. Minä pystyin vain hyrisemään epämääräisesti. Tartuin hänen paksuun tukkaansa ja tukistin hurmiossa. Hän tehosti imua ja väliin nuoli kullini vartta, jolle teki myös runkkausliikettä. Suupielestään hän mutisi:

– No, vitun jätkä, tuntuuko hyvältä?
– Juu-uuh. Saatanan mahtavaa. Musta tuntuu, että multa lentää kohta.
– Nnjaam, anna tulla. Haluan sun mällis.

Hetki vain ja ammuin mahtavat liemet hänen kitaansa. Hän nieli kaiken, mitä vähän kauhistelin. Pete vakuutti, että hyvältä ne maistuivat. Lepäsin siinä hetken reporankana. Kaverini nousi istumaan rintani päälle ja ohjasi omaa kyrpäänsä huulilleni. Hän komensi:

– Ala nuolla! Mun palleissa polttelee.
– Yngff… o-okei.

Työnsin kieleni ulos ja maistoin terskaa. Vähän vitun jännää. Otin kullia syvemmälle ja imin kuin vasikka utaretta. Mieletöntä, kova ja samalla samettinen kuuma lihapötkö. Kiihdytin imua. Pete kumartui syvemmälle ylleni ja alkoi lykkiä kalua nieluuni. Vähän yökin, mutta jatkoin suuhoitoa yhä kiivaammin. Pian kämppikseni hihkui:

– Saatana, mahtavaa! Nyt tulee kermat!

Niitä tuli jumalaton määrä. Vähän pyörittelin niitä suussani, kunnes Pete vetäytyi, ja syljin mällit hänen karvoilleen – en pahuuttani, en vain uskaltanut nielaista niitä. Hän kellahti viereeni. Hän huokaisi syvään:

– Jumalauta, että mää nautin tästä. Viimeinkin sain paneskella parhaan ystävän ja tappelukaverini kanssa.
– Heh, samat sanat. Eikä tää edes tuntunut homoilulta sun kanssa.
– Höh, homoseksiä tää silti oli. Parasta että tunnustat itselles, että homo sää oot.
– Kaipa mää oon. Vaikka vieläkin se vähän hävettää.
– Helvetti soikoon, siinä, että mies on sitä, mitä on, ei oo mitään hävettävää. Me ruvetaan olemaan homoja pystypäin.
– Uh, onko pakko?
– Tyhmä. On tietysti, vaikka ei me tietenkään sitä kaikille julki kailoteta.

Makasimme siinä selällämme ja tuijotimme kattoa. Peten käsi haki minun kourani ja puristi sitä kovaa. Jonkun ajan kuluttua hän nousi ja veti minutkin ylös. Riisuimme nahkatakit ja menimme alastomina yhdessä suihkuun. Siellä hyväilimme toisiamme ja intouduimme taas suutelemaan. Hitto, että musta tuntui hyvältä olla homo eikä se ollut yhtään nolon tuntuista enää. Kiihotuimme taas kyrvät koviksi ja päädyimme runkkaamaan toisemme siinä lämpimän veden roiskuessa. Ähkyimme ja huohotimme sekopäisinä. Vartalot jännittyivät koviksi. Kourat viuhtoivat toisen pampun varrassa kiihtyvään tahtiin, kunnes ammuimme inahdellen liemet. Mällit sekottuivat suihkun veteen.

Istuimme jälkeen päin mun huoneen sängyn laidalla tyytyväisinä elämään. Kiedoin käteni Pete kaulalle ja mutisin tyytyväisenä:

– Älytöntä, että löysimme lopulta toisemme. Siis näin niin ku rakastavaisina.
– Joo, tää on ihanaa. Mutta sää saat lopettaa touhut sen väkivaltaisen jengin kanssa.
– Tai sää voisit tulla mukaan.
– Hullu, mää en halua joutua vankilaan tai sairaalaan. Enkä mää halua sitä sullekaan.
– Äh, kai mun sitten tarttee lopettaa niiden kanssa. Mää jään vain vähän kaipaamaan niitä tappeluita. Ne oli niin älyttömän kiihottavia.
– Voi rakas, et kai sää luule, että me lopetetaan keskinäiset rähinät?
– Ei vai? Mutta miten se sopii homoille?
– Helvetin hyvin. Määhän rakastan vetää sua turpaan.
– Heh, niin määkin sua. Hankitaan vielä kunnon vaparihanskat ja hammassuojat, niin voidaan hakata toisiamme kunnolla.
– Ja painia lopuksi.
– Ei vaan lopuksi nussitaan. Voittaja saa panna hävinnyttä perseeseen.
– Tosta en tiedä. Miltä se persepano tuntuu?
– Saat lähiaikoina tietää. Ajattelin opettaa sulle senkin touhun.
– Uuh, kuulostaa jännittävältä. Saanko mää panna sua?
– Me nussitaan molemmat toisiamme. Tappelun voittajakin joutuu antamaan persettä.
– Heh, kuulostaa reilulta.

Mää ilmoitin tappelujengille jättäytyväni pois touhuista. Ei olisi tarvinnut ilmoittaa, sillä he olivat päättäneet erottaa mut, kun olin käynyt Tumpin kimppuun kesken tappelun. Peten takia jätin taakseni muutkin katukähinät. Meille riittää, kun tappelemme keskenämme. Niin ja me hankimme ne hanskat ja hammassuojat. On aivan mahtavaa mätkiä rakastaan. Niin olen viimeinkin löytänyt rakkauden ensi kertaa elämässäni. Ja annan sille rakkaudelleni persettäkin, mistä olen alkukauhujen jälkeen oppinut nauttimaan. Samoin kuin Peten takapuolen nussimisesta. Taidan olla ihan versa, kun tykkään homoilusta molemmin päin. Näin tappelupukari on rauhoittunut homoksi, tosin kovishintiksi.