Teinispermaa rahapulassa

Pesukoneen kuolonkorina oli viimeinen asia, jonka Johanna halusi kuulla. 44-vuotiaana hän oli edelleen haluttava nainen, mikä oli kostautunut, kun hän miltei kaksikymmentä vuotta naimisissa olleena kahden lapsen äitinä torjui esimiehensä humalaiset lähestymisyritykset pikkujouluissa ja kevään mittaan työvuoroja tarjottiin vähemmän ja vähemmän.

Johannan 48-vuotiaan aviomiehen Timon myyntityökään ei taloustilanteen vuoksi tuonut tuloja toivotussa määrin. 12-vuotiaan Ennin voimisteluharrastus oli matkoineen kallis ja 8-vuotiaan kuulovammaisen Viljamin tarvitsemat apuvälineet ja erikoislääkärit olivat suuri rasite taloudelle. Hyvänä äitinä Johanna tiesi, että hänen kuuluu tehdä uhrauksia, jottei lapsilta puutu mitään, mutta tässä tilanteessa uuden pesukoneen hankkiminen tuntui mahdottomalta.

Timo ei ollut tarvinnut autoa töissä tänään, joten Johanna keksi, että jos saisi ostettua käytetyn pesukoneen halvalla, perhe voisi sen voimin sinnitellä jonkun kuukauden, ja hän voisi saada jopa kesken jääneet pyykit pestyä ennen kuin lapset pääsevät koulusta.

Johanna ei voinut uskoa silmiään kun nettiin oli samana aamuna ilmestynyt ilmoitus, jossa joku tarjosi laadukasta vain pari vuotta vanhaa pesukonetta ilmaiseksi ensimmäiselle hakijalle. Johanna vastasi ilmoitukseen heti: pesukoneen saisi noudettua rikkaiden alueelta, koneessa ei ollut mitään vikaa mutta tilalle oli hankittu parempi, ja pojan pitäisi olla kotona jo vaikka heti.

*****

Johanna tunsi kiukun kummittelevan takaraivossa, kun hän nokkakärryjä pidellen katsoi hävytöntä lukaalia, josta pesukone löytyisi. Vaikka hän samaan aikaan ajatteli olevansa siunattu onnekkaan löydön vuoksi, häntä suututti se, että jotkut ovat niin rikkaita, että voivat luopua ilmaiseksi kalliista kodinkoneesta.

Johanna ymmärsi sen, että ahkerat ja lahjakkaat ihmiset menestyvät rahallisesti. Mutta kun kartanon oven avasi keskellä keväistä arkipäivää kotona luuhaava nuori mies jonka kasvot ja koko olemus huokui ylimielisyyttä ja etuoikeutta, sitä hän ei tahtonut sietää.

“Mo. Tulitsä hakee sitä pesukonetta?”, nuorukainen narisi silmäillen Johannaa ja ulkonäköä häpeilemättömästi arvioiden.

“Joo. Taidan olla oikeassa paikassa”, vastasi Johanna kohteliaan pirteästi.

Nuori mies ei vastannut, mutta kääntyi ja lähti kulkemaan syvemmälle kartanoon. Johanna pyöritteli silmiään ja lähti seuraamaan. “Tos toi olis”, nuorukainen sanoi suuressa kalanruotolaatoitetussa kodinhoitohuoneessa.

Vanha pesukone oli sentään irroitettu ja nostettu syrjään, mistä se oli varsin helppo koittaa hivuttaa nokkakärryn kyytiin, mutta Johannaa ärsytti koska poika vain katseli vierestä eikä tarjoutunut auttamaan.

“Toi on helvetin hyvä kone minkä sä saat”, sanoi nuorukainen äänensävyllä, joka pyrki kiinnittämään huomiota perheen vaurauteen; selvästi tottumuksesta.

Sisältä kiehuva Johanna yritti keskittyä positiiviseen. “Joo, meillä on nyt aika tiukkaa niin tämä on ihan pelastus.”

Nuoren miehen silmät kirkastuivat. Hän tiesi, että raha on valtaa silloin kun joku tarvitsee sitä; ja sitä isompi valta mitä isompi tarve.

*****

Nuorukainen ei ollut ainoa, jonka silmissä Johanna näyttäytyi milffinä. Johannalla ei ollut paksuja suihinottohuulia eikä suuria flirttailevia räpsysilmiä, mutta hänen sopusuhtaiset kasvonsa olivat viehättävät hienostuneella aatelia muistuttavalla tavalla stressin ja lapsiperhearjen rypyttämistä silmäkulmista huolimatta. Johannan aktiivinen elämä oli pitänyt hänen ihonmyötäisissä trikoohousuissaan selvästi näkyvät sinänsä tavanomaiset reitensä ja takapuolensa kiinteinä ja muodokkaina. Leveä lantio ja häpykummun kohdalle muodostuva kolmio tekivät Johannasta arkisuudessaankin hyvin naisellisen. Lasten saaminen oli jättänyt hänelle pientä pehmeyttä vatsaan, mutta myös näyttävää runsautta ja raskautta poveen.

“Runkkaaks mut viidellä sadalla?”, poika kysyi äänellä, joka ei myöntänyt ehdotuksessa mitään epänormaalia.

“Anteeksi?”, Johanna kysyi ajatellen vilpittömästi kuulleensa väärin.

Nuori mies väänsi ylimielisesti rautalangasta. “Sinä…”, poika sanoi Johannaa osoitellen, ja teki hävyttömän käsiliikkeen viheltäen, “…minut ni saat 500 euroa. Saat vaiks tonnin.”

Johanna tuijotti pöyristyneenä tietämättä mitä sanoa.

“Oletko sä poju tosissas? Et sä voi tollasia puhua”, Johanna lopulta sanoi äidillisesti toruen.

“Ei oo mikään vitsi. Täytin just kaheksantoista ni faija anto kaheksantoista tonnia lahjaks. Saat enemmänkin jos täytyy. Jos saat multa lentämään ni saat kaks tonnia käteisellä.”

Johanna ei käyttänyt kuin pari sekuntia miettien, kuinka paljon 2000 euroa helpottaisi hänen perheensä elämää juuri nyt, mutta seksistä rahan tarjoamiseen tottunut poika ehti näkemään sen hänen silmistään. Hän tiesi, että Johanna oli kiinnostunut syötistä.

“Miksi helvetin huoraksi sä mua luulet?”, Johanna kysyi vihaisesti, enemmän omalta rahantarpeeltaan kuin hemmotellulta huoripukilta. Hän kamppaili keksiäkseen perusteita kieltäytyä. “Eikä sulla varmaan edes mitään kahta tonnia ole.”

Poika kaivoi taskustaan nipun keskellä olevaa taitosta lukuun ottamatta neitseellisen sileitä 500 euron seteleitä. Hän virnisti huomatessaan Johannan tuijottavan nippua epätoivoisesti. Johanna käänsi vasemman peukalon koskemaan vihkisormustaan. Onko se edes varsinaista pettämistä? Eihän hän tässä toiselta mieheltä nautintoa. Sitä paitsi, minkään taudin ei pitäisi tarttua. Kokonaisuuden kannalta sehän olisi perheelle parasta.

Johanna tiesi suostuvansa heti kun huomasi yrittävänsä oikeuttaa asiaa itselleen.

“Tonni nyt, toinen sit ku sataa.”

*****

Johanna seisoi mauttomassa olohuoneessa tuijottaen kädessään olevaa setelinippua kun sohvalle istunut teini nyki jo merkkiverkkareitaan kinttuihinsa. Johanna ajatteli lapsiaan, kylpyhuoneen rikkinäisiä kaappeja, merkkivaloja vilkuttelevaa farmariautoaan, ja aviomiestään. Johanna ei loukkaisi häntä kertomalla tapahtuneesta. Sitä paitsi hän ymmärtäisi, eikö vaan?

Johanna hieroi tuoksuvaa rasvaa kotitöiden kuivattamille kypsille käsilleen, meni polvilleen pehmeälle matolle ja otti puistatuksesta väristen teinipojan puolikovan elimen peukalon ja etusormen väliin ja liikutti esinahkaa arasti ylös ja alas. Hän ei niinkään pyrkinyt tyydyttämään poikasta hellävaraisesti, vaan pelkäsi oman kuplivan vihansa ja aggressionsa pääsevän valloilleen ja päätyvänsä uutisiin jollei olisi varovainen.

Nuorukainen käski Johannan tarttumaan kyrpäänsä koko kädellään, ja Johanna ottikin raivokkaasti tiukan gorillan otteen, joka sai elimen vain paisumaan vahvemmin. Johanna tuli epämukavan tietoiseksi siitä, että toisin kuin kotona, peukalo ja sormet eivät kohdanneet nuorta lihaa rutistaessaan. Pituuttakin löytyi ilmiselvästi enemmän kuin Timolta.

“Taitaa olla isompi ku sun miehellä”, Johannan ajatukset lukenut kakara naurahti. Johanna räjähti.

“Älä sä vitun kusipää enää ikinä sano mun miehen nimeä!”, hän huusi. Johanna päätti, että vaikka hän joutuisikin nykimään ylimielisen lellipennun kivekset tyhjiksi, hänen ei tarvitsisi olla ystävällinen. Hänen kätensä antoi teinisiittimelle suloista mielihyvää rauhallista tahtia, mutta katse huokui vihaa ja halveksuntaa.

Poika nautiskeli keski-ikäisen naisen kosketuksesta hiljaa huokaillen. Silti hän huomasi tuohtumuksen aiheuttaman asiavirheen.

“En mä sanonut sen nimeä. Emmä ees tiedä mikä se on.”

“Sä tiedät tasan tarkkaan mitä mä tarkotan. Haista vittu”, Johanna ärähti.

Punertava terska kiilsi touhutipoista ja käsirasvasta kuin kilpaillen hoidettujen ja lakattujen kynsien kanssa nelikymppisen käden hyväillessä jäykkää ja kookasta kullia pehmeän pyörein liikkein.

“Sä voisit kyllä”, nauttiva poika äännähti, “sanoa mun nimen.”

Johannan katse leimahti vihasta ja ärsyyntymisestä ja porautui poikasen silmiin.

“No en mäkään tiedä SUN nimeä, vitun paska-aivo idiootti”, Johanna sanoi hitaasti ja halveksuntaa huokuen.

Suuri teinipenis sykähteli Johannan aavistuksen ryppyisessä ja päivettyneessä kädessä kun hän rullaili esinahkaa paineesta pinkeän terskan päälle ja takaisin karvaisten kivesten viereen.

“Mä oon Eelis”, poika voihkaisi.

“Totta kai sä oot joku vitun Eelis”, sanoi Johanna painottaen nimen typeryyttä. “No, EEELISS, joko sä laukeet?”

“Voisin tulla vähän nopeemmin jos näytät tissit”, Eelis sanoi nenäkkäästi.

“Haista nyt vittu!”

Johannaa kuvotti limaiset touhutipat, joita Eeliksen kulli tuntui suorastaan vuotavan. Hänen kätensä tyydytti teinipoikaa jo huomattavasti nopeammin ja kiihtyneen hengityksen perusteella se oli juuri mitä Eelis halusi.

“Levitä sit eteen”, Eelis murahti.

“Mä oo mikään sun huora”, huudahti Johanna raivoissaan, vaikka oli vanhasta tottumuksesta alkanut hivelemään esinahan alta paljastuvaa terskaa sormillaan mielihyvän lisäämiseksi.

“Katoppa sanakirjasta, huora.”

“Voi jumalauta mä vihaan sua niin paljon”, Johanna sanoi jumalautaa painottaen.

“Vai oliks sulla jotku pikkarit mulle haistettavaksi?”, Eelis ähisi hitaasti.

“Luoja mikä sairas sika. Tajuutko sä, että mä oon varmaan sun äitis ikäinen? Mikä helvetti sua vaivaa?”, Johanna nalkutti tuomitsevasti. Komean kookkaalle ja uhkuvan suonikkaalle teinikyrvälle hänellä oli kuitenkin vain määrätietoista tyydyttämistä.

“Huomaa, et tiedät mitä teet”, Eelis sanoi huokaillen.

“No kiitos tuhannesti, vitun mulkku pelle”, vittuili Johanna ironisen makealla äänellä. “Koitas nyt sit jo tulla.”

“Tiiät kyllä mikä auttais”, Eelis muistutti.

Johanna runkkasi Eelistä jo kovaa ja nopeasti, mutta se ei ollut saavuttanut toivottua kliimaksia. Hän mietti ankarasti, silmiään pyöritellen ja suutaan mutristellen. Hän oli valmis riisumaan paidan päästäkseen kotiin. Se ei ollut alastomuutta.

“Vittu sun kanssas”, Johanna sanoi ja pääsi kullista irti. Eelis jatkoi omin käsin tuijottaen Johannaa, joka nosti t-paidan helman tukevien liivien verhoamien rintojensa päälle.

“Onko nyt sit hyvä?”, Johanna tivasi tylysti päätään kallistellen.

“No näänkö mä sun tissit?”, kahden lapsen äidille runkkaava teinipoika vastasi.

Mitä väliä tässä kohtaa oli sillä oliko nännit näkyvillä? Hänen rintansa olivat jo viihdyke nuorukaisen runkkutouhuille. Johanna pyöräytti silmiään ja pullautti rintansa epämukavasti ulos suurista kupeista.

“Vitun runkku. No näinkö?”, Johanna motkotti pilkallisesti.

“Joo just best”, sanoi sarkastinen Eelis.

Johanna vapautti rehevän povensa liiveistä ja nosti t-paidan päänsä yli pois. Näyttävä rintavarustus ei vastustanut painovoimaa yhtä menestyksellä kuin 25 vuotta ja neljä kuppikokoa aikaisemmin, mutta selvisi alastomuudesta kuitenkin varsin ryhdikkäästi ja kunnialla.

“Tee sit molemmilla käsillä”, Eelis käski kun yläosaton Johanna tarttui hänen elimeensä. Johanna mulkaisi Eelistä tappavalla katseella, mutta teki työtä käskettyä ja pusersi vielä raskaat rintansa tyrkylle kyynärvarsiensa päälle. Tämä oli saatava maaliin.

Johannan suuret äidinrinnat hyllyivät raskaasti suurta penistä runkkaavien käsien päällä. Hän veteli molemmilla käsillä esinahkaa vihaisesti alaspäin pitkän peniksen vartta pitkin. Se tuntui toimivan, koska hemmotellulla teinimulkerolla ei tuntunut riittävän enää kaistaa halventaa häntä, ja kivekset jännittyivät kuin jousipyssy valmiina ampumaan.

“Koht tulee”, Eelis ähisi kömpelösti.

“Vittu viimein”, Johanna huudahti

“Suuhun.”

“Öö, älä luulekaan.”

“Viis sataa lisää.”

Johanna katsoi teinin limaista kullia. Onko siitä paluuta, jos ottaa vieraan pojan kyrvän suuhun? Spermasta ei kai mikään tartu. Eikä tässä taaskaan olisi hänen nautinnostaan kyse. Johannan tyydytys kuuluisi edelleen yksin Timolle.

“Tonni”, Eelis korotti avustaen Johannan työskentelyä lantiollaan.

Johanna avasi suunsa epäröiden ja painoi Eeliksen liukkaan ja tunkkaisen terskan kieltään vasten. Hän pelkäsi siemensyöksyä, mutta sulki silmänsä ja jatkoi runkkaamista sisulla.

Teinipoika murahti ja pitkästä ja paksusta peniksestä purskahteli iljettävää kitkerää ja tahmeaa spermaa kasvoillaan vääntelehtivän Johannan kielen päälle väkivaltaisina ryöpsähdyksinä. Se tuntui täyttävän hänen koko suunsa ja tahmasi hänen kätensäkin turmellen kihla- ja vihkisormukset. Kohtaloonsa alistunut Johanna nielaisi kuvottavan lastin Eeliksen käskystä yökkäilyä vastustellen.

Johanna sai muutettua järkytyksensä raivoksi, jonka avulla hän tappeli pesukoneen autoon. Kotinsa pihatielle pysähdyttyään hän ei kyennyt nousemaan autosta, vaan romahti itkemään hysteerisesti. Suu tuntui edelleen vastenmielisen tahmealta, ja hänestä tuntui, että hänen hengityksensäkin haisi spermalta. Vieras mälli velloi vatsassa. Johanna mietti lapsiaan ja miestään, eikä voinut unohtaa Eeliksen ylimielisiä viimeisiä sanoja tämän ojentaessa sovittua palkkiota.

“Kakstuhatta euroa … huora.”